Korroosionesto anodeilla

Veneiden rungon maalipinta on tärkeää olla kunnossa sisältä ja ulkoa. Kesän kivien löytymiset ja talvien jäät irroittavat maalia. Telakointi viiden vuoden välein on pitkä aika jäissä talvehtiville aluksille. Veneilijöillä on veneilijöitten ongelmat, laivureilla vähän toisenlaiset.

Suojaus anodilla

Käytetään uhrautuvaa metallia suojaukseen. Kolme päätyyppiä, sinkki, alumiini ja magnesium. Kaikki ovat seostettuja metalleja joten ei kannata koulupojan kemiankirjaa availla. Jokainen speksien täyttävä anodimetalli syöpyy suojellen teräs- ja alumiinirunkoisia veneitä, akseleita, potkureita ym. Sinkki anodi toimii parhaiten valtamerissä, alumiini/indium anodi (Navalloy) murtovesissä esim. Itämeri ja Norjan vuonot, magnesium anodi makeissa järvivesissä. Kahden eri metallin ollessa suolapitoisessa vedessä sähköisessä yhteydessä niin epäjalompi metalli alkaa uhrautua. Mitä suurempi ero jalousasteessa sen voimakkaampi taipumus syöpymiseen. Kahden potentiaaliltaan eli jaloudeltaan eri metallien välille syntyy sähkövirtaa, voidaan mitata myös jännite. Jännite ilmoitetaan tyypillisesti millivoltteina valittuun nollapotentiaalin verrattuna. Eri pronssiseokset -250-400 mV, ruostumattomat teräkset -450-550 mV, teräs -650 mV, alumiiniseokset -700-950 mV.

Telakoinnin yhteydessä anodien sähköinen yhteys runkoon on tarkistettava. Teräsaluksilla hitsaamalla tehty liitos on varmin. Anodin pintaan tulee ilmassa passiivinen kerros joka on syytä hioa ennen vesillelaskua. Metallista harjaa ei suositella tehtävään joten viilaamalla, kaapimalla, hiomalaikalla…

Sinkki anodi

Speksi US-MIL-A-18001, jännite -1050 mV, kapasiteetti 750 Ah/kg, hyvä suojaus suolapitoisissa valtamerissä. Jos käy järvialueilla kuten Saimaan reissulla niin sinkki passivoituu. Palatessa merelle pitäisi hioa anodin pinta rikki että suojaus käynnistyy. Laivurille tämä tarkoittaa sukellushommia.

Alumiini anodi (Navalloy)

Speksi US-MIL-A-24779, jännite -1100 mV, kapasiteetti 2500 Ah/kg, alumiini-indium seos sisältäen muitakin metalleja. Uhrautuu voimakkaammin kuin sinkki anodi joten murtovesiin erinomainen valinta teräs/alumiiniveneille ja perävetolaitteille. Toimii hyvin valtamerissä. Järvivedessä saattaa olla aktiivinen mutta hyvä varmistaa hiomalla anodin pinta rikki palatessa merelle.

Magnesium anodi

Speksi US-MIL-A-21412, jännite -1600 mV, kapasiteetti 1250 Ah/kg, käytetään vain järvivedessä. Aiheuttaa suolapitoisessa vedessä herkästi ylisuojauksen.

Ylisuojaus

Teräsrunkoisessa veneessä maali saattaa irrota kuplimalla pois. Alumiinirunkoinen vene on erityisen herkkä ylisuojaukselle. Puurunkoisessa veneessä puumateriaali alkaa tuhoutumaan. Ylisuojauksesta lisää liitteiden artikkeleissa esim. http://www.boatzincs.com/corrosion-quiz.html

Laskentakaava anodien määrälle

Veneet jotka nostetaan kerran vuodessa ylös niin anodien kunto kertoo onko tarvetta kasvattaa kokoa tai lisätä kappalemäärää. Kerran viidessä vuodessa telakoitavat alukset asettavat suuremmat haasteet anodien valinnalle. Sukeltamalla voi toki pulteilla kiinnitettyjä anodeita vaihtaa. Yksi vaihtoehto on käyttää lisänä kaapelien varassa roikutettavia anodeita satamassa ollessa. Näistä löytyy kaupallisiakin versioita. Laskentakaava esim. http://www.boatzincs.com/anode_weight_calculation.html

Vuotovirta

Tämä on vaarallisin asia joka syövyttää veneen pahimmillaan muutamissa kuukausissa. Vuotovirtamittaus olisi hyvä suorittaa säännöllisin välein ja siinä satamassa missä vene tyypillisesti on. Samalla selviää myös anodien tilanne. Välineinä hyvä yleismittari, referenssi elektrodi veteen, toinen piuha alukseen ja ymmärrys lukemista. Tämä taito olisi syytä hankkia. Miksi mitata oman laiturin paikalla? Naapurin aluksessa voikin olla vuotovirtaa mikä syövyttää omaa alusta.

Tasavirtavuoto veneen akkujen kautta tuhoaa rakenteita vauhdilla. Syinä maadoittaminen runkoon, moottoriin, rikki hankautuneet kaapelit, vioittunut pilssipumppu ym.

Maasähkön vuoto on myös petollinen. Verkkovirran suojamaa ja nollajohdin ovat fyysisesti maadoitettu maahan kuparilla tai muulla tavoin. Laiturin teräsrakenteet ja teräspaalut ovat meren pohjan kautta sähköisessä yhteydessä veneeseen otettavaan maasähköön. Jos suojamaa on kontaktissa veneen runkoon niin syntyy sähköpari laiturirakenteiden ja veneen välille. Jos naapurialuksella on sama tilanne niin veneitten välillekin tulee sähköyhteys. Potentiaaliltaan alin lähtee syöpymään ja suojelemaan laiturin ruosteisia teräksiä tai toista venettä. Galvaaninen eristin tai varmempana suojaerotusmuuntaja estäisivät todennäköisesti tämän vaaran. Liitteiden artikkeleissa on asiaa käsitelty. Sähköinen yhteys maahan ja toisiin aluksiin voi syntyä myös kulkusiltojen kautta jotka ovat laskettu laituria vasten. Suomessakin sataa aika usein, kosteus on muutenkin suuri meren äärellä jolloin likainen ja märkä puukin voi olla riittävä johdin. Veneen rungosta varkauden estoon tarkoitettu lenkkiketju tai vaijeri voikin toimia johtimena. Metallilla painotettu uppoava köysikin on hyvä tarkistaa yleismittarilla onko johdin vai eriste. Poijukiinnityksen ketju on maajohdin jolloin tarvitsee eristävää köyttä väliin. Maasähkön tuonnissa on käytettävä veneessäkin vikavirtasuojaa laiturikeskuksen lisäksi. Kehitetty ihmisen suojaksi sähköiskussa. Suoja laukeaa noin 15-30mA virralla. Jännitteellistä vuotoa on siis mahdollista olla 10mA / 230V koko ajan aluksen runkoon. Voi kuulostaa vähältä mutta kyseessä on suurempi jännite. Oikein asennetuista ja toimivista sähkölaitteista indusoituva sähkökin askarruttaa mieltä. Selvittelen vielä asiaa ja päivitän artikkelia kun saan lisää tietoa.

Veneen sähköjärjestelmä

Netistä kannattaa ladata 2015 uudistettu opas ”Sähkö ja Vene” oheisesta linkistä. Laadukas tietoteos kaikille veneilijöille! Kappaleessa Korroosio käsitellään selkokielisesti tähän blogikirjoitukseen liittyviä asioita, jännitesarja, suojautuminen, suoja-anodit, galvaaninen eristin ja erotusmuuntaja.

http://www.stek.fi/Sahkoturvallisuus/veneilijan_sahkoturvallisuus/fi_FI/Sahko_ja_vene_opas/